Aruban harjoittelu pähkinänkuoressa

IMG_20180701_142356_428[13100].jpg

En tiedä miksi kirjoittaminen tuntuukin näin hankalalta, kun aikaa viimeisestä on kulunut nyt sen verran kauan. Arubalta palaamisesta on nyt kulunut jo kohta neljä viikkoa, ja jonkinlainen kokonaiskuva harjoitteluajasta alkaa hahmottua itsellenikin. Tietysti noinkin pitkältä ja erikoiselta reissulta palatessa tulee vastattua usein kysymyksiin siitä, millainen reissu oli ja miten meni. Koen, että niihin on välillä hyvin haastavaa vastata, sillä kuudessa viikossa kerkeää kokea tunteita epätoivosta mahdottomiin onnenryöppyihin. On siis melko hankalaa saada tiivistettyä koko aikaa järkevästi yhteen postaukseen, mutta meinaampa silti yrittää.

Miten meni? Tykkäsinkö?

Kokonaisuudessaan kaikki meni todella hyvin ja tykkäsin harjoittelusta sekä saaresta ihan valtavasti. Koko kokemus oli todella monipuolinen ja opettavainen niin opintojeni kuin muutenkin elämän kannalta. Ei sattunut mitään kommelluksia tai vahinkoja vaan pääosin kaikki meni todella sulavasti. Alkushokin ja opettelun jälkeen rakastuin saareen ja sen ihmisiin joka päivä aina enemmän. Kuusi viikkoa tuntui kahdelta sekunnilta ja sain harjoittelusta paljon enemmän, kuin mitä osasin odottaa.

Mitä minun työtehtäviin kuului?

Pääosin vastasin klinikkatilojen avaamisesta ja sulkemisesta sekä muutenkin tilojen ylläpitämisestä aukioloaikoina. Olin aktiivisesti mukana lähes kaikissa konsultaatioissa ja tapasin klinikan potilaita. Paikan omistava lääkäri otti minut aktiivisesti mukaan potilastapaamisissakin. Minun täytyi kertoa omia ajatuksiani potilaista ja heidän tilanteestaan perinteisen kiinalaisen lääketieteen protokollan mukaan. Kokeilimme heidän pulssejaan, arvioimme kielestä, kynsistä ja ihon väreistä erilaisia merkkejä tietyistä kehon ongelmista. Suurin osa potilaiden oireista johtuivat ruoansulatukseen liittyvistä ongelmista, joita hoidettiin klinikalla erilaisilla aminohappovalmisteilla sekä muilla lisäravinteilla. Kohtasin potilaita, jotka tulivat klinikalle hyvin erilaisten asioiden vuoksi. Potilasskaala oli suuri, joka sisälsi mm. iho-ongelmia, huumeriippuvuutta, raskauteen liittyviä ongelmia, ahdistuneisuutta, yli- ja alipainoa, erilaisia kipuja, turvotusta, erilaisia bakteeri- tai virusinfektioita ja ummetusta. Suurin osa potilaiden oireista oli jossain määrin hoidettavissa ruokavaliomuutoksilla, joka oli mielestäni hyvin kiehtovaa huomata siinä mielessä, että harva tietää edes tarvitsevansa apua sillä saralla.

”Aluksi akupunktioneulojen pistäminen oli jännittävää, varsinkin potilaille, joille hoitokerta oli ensimmäinen.”

Klinikan hoidoista tavallisimmat olivat erilaiset akupunktiohoidot. Pääsin aluksi osallistumaan akupunktioon seuraamalla ja tutustumalla erilaisiin akupunktiopisteisiin. Melko heti pääsin ottamaan neuloja pois potilailta hoitojen jälkeen. Kuitenkin jo noin parin viikon jälkeen ohjaava lääkäri opetti minua laittamaan neulat aina tietyn hoidon yhteydessä. Hoito oli tarkoitettu ruoansulatuskanavan aktivoimiseksi ja sen toiminnan parantamiseksi. Lopulta sain tehdä kyseistä hoitoa lähes itsenäisesti. Aluksi akupunktioneulojen pistäminen oli jännittävää, varsinkin potilaille, joille hoitokerta oli ensimmäinen.

Työtehtäviini kuului potilastapaamisten seuraamisen ja akupunktiohoitoihin osallistumisen lisäksi yleistä klinikalla auttamista, klinikan lääkärin kanssa keskustelua, tieteellisiin artikkeleihin perehtymistä sekä potilaiden kanssa jutustelua. Klinikalta lähetettiin myös lähes päivittäin erilaisia näytteitä Yhdysvaltoihin analysoitavaksi pikapostilla, joihin kuului myös jonkin verran paperityötä. Koin työtehtävieni olleen melko monipuolisia ja pääsin myös osallistumaan aktiivisesti toimintaan, enkä vaan seuraamaan vierestä.

IMG_20180709_080114_932[13099].jpg

Kuinka tutustuin ihmisiin ja sain kavereita?

Ennen Aruballe lähtöä mietitytti, josko puitteet perillä ovat sellaiset, että pääsisin tutustumaan ihmisiin ja saisin kavereita, joiden kanssa viettää aikaa vapaa-ajalla. Alku oli hieman haastavampaa, ja sosiaaliset kontaktit ensimmäisinä viikkoina koostuivatkin lähinnä klinikan henkilökunnan ja kissojen lisäksi rannoilla flirttailevista pojista ja whatsapin videopuheluista. Kuitenkin muutaman viikon jälkeen tutustuin klinikan sihteerin kautta hänen ystäviinsä ja heidän perheisiinsä. Sain elämääni ihan huikeita persoonia, jotka värittivät Arubaelämääni tosi paljon. Tutustuin myös klinikan omistajapariskunnan Yhdysvalloissa asuvan pojan ystävään, jonka kanssa pääsin kokemaan mm. retken sukellusveneellä, jolla hän työskentelee. Harjoitteluni kaksi viimeistä viikkoa klinikalle tuli toinenkin harjoittelija. Hän oli Yhdysvalloissa ravitsemustiedettä opiskeleva, todella lämminsydäminen nuori tyttö, jonka perheeseen sain tutustua. Sain kokea heidän mukanaan saarta taas uudesta näkökulmasta.

Mikä oli haastavinta?

”Tunsin välillä itseni ihan tyhmäksi, kun olisin osannut vastata minulle esitettyihin peruskysymyksiin suomeksi, mutta englanniksi en saanut sanaakaan suustani.”

Alussa haastavimpana koin hyvin vahvojen persoonien kanssa työskentelyn. Klinikan lääkäri on 70-vuotias, hyvin värikkään elämänkokemuksen ja vahvojen mielipiteiden omaava mies, jonka kanssa kommunikointi oli alkuun jokseenkin varpailla seisomista. Hän oli todella suora ja hänen opetustyyliinsä piti tottua. Emme myöskään persoonina kohdanneet useiden arvomaailmoiden suhteen. Loppua kohden kommunikointi alkoi tuntua hieman helpommalta, sillä tunsimme toisemme paremmin, eikä minun tarvinnut enää jännittää väärin vastaamista tai kyseenalaistamista.

Haastavaa harjoittelun kannalta oli myös kielitaito. Itselleni anatomiaan, kemiaan ja fysiologiaan liittyvä sanasto englanniksi ei ollut kovin vahvaa aluksi, varsinkin puhuessa. Tunsin välillä itseni ihan tyhmäksi, kun olisin osannut vastata minulle esitettyihin peruskysymyksiin suomeksi, mutta englanniksi en saanut sanaakaan suustani. Kielitaitokin toki parani hieman loppua kohden sanaston karttuessa.

Positiivisella tavalla haastavana koin myös asuinpaikkani, sillä asuin keskellä saarta, melko huonojen kulkuyhteyksien päässä kaikesta tohinasta. Usein tuntui, että olin hieman jumissa klinikalla ja kontissani, mutta onneksi sain kyydin suhteellisen usein rannalle tai keskustaan. Bussillakin kuljin jonkin verran. Positiivista asuinpaikassani oli se, että näin Arubaa todellakin myös paikallisen silmin, kaukana kaikesta turistihömpästä, jonne oli välillä myös toki kiva mennä fiilistelemään.

Mikä oli parasta?

Parasta olivat ehdottomasti ihmiset. Tutustuin älyttömän lämminsydämisiin ihmisiin, joiden luo voin palata milloin tahansa. Rakastin myös saaren monikulttuurisuutta ja värikkyyttä. Rannat olivat huikeat ja sain kokea upeita maisemia ja paikkoja, kuten mielettömän luonnon altaan, jossa uitiin kalojen ja rapujen ympäröimänä. Vapaa-ajalla sain nauttia rennosta tunnelmasta rantabaareissa ja maata kirjan kanssa valkealla hiekalla vesirajassa. Sain myös hyvän ystäväni suomesta viimeiseksi viikoksi seurakseni, jonka kanssa nauroimme vatsalihakset kipeiksi ja kolusimme saarta isolla lava-autolla huristellen. Parhaiden asioiden lista vois jatkua loputtomiin.

Mitä minulle jäi käteen?

Harjoittelu kokonaisuudessaan oli hyvin palkitseva. Saan kiittää itseäni, että haastoin taas itseäni omalle epämukavuusalueelle, sillä ensimmäisten päivien jälkeen aloin oppia hurjasti uusia juttuja niin ravitsemuksen kuin kulttuurienkin osalta. Kielitaitoni kehittyi ja kulttuuristen sekä poliittisten tekijöiden vaikutukset alkoivat hahmottua uudesta näkökulmasta ravitsemukseen ja muihinkin tekijöihin liittyen. Opin itsestäni taas lisää oppijana ja sain paljon opiskeluvinkkejä myös ohjaavalta lääkäriltä. Kävimme myös todella paljon läpi asioita, joita olen jo kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana oppinut, mutta sain muodostettua asioista suurempia kokonaisuuksia lääkärin opetuksessa. Koin todella avartavana nähdä itselleni täysin uudenlaisen tavan parantaa ja edistää ihmisten hyvinvointia. Sain avattua silmiäni uuteen maailmaan, jolla on minulle varmaan jatkossakin vielä paljon annettavaa. Minulle jäi ehdottomasti käteen paljon enemmän kuin osasin odottaa ja voisin jopa luvata, että tämä ei ollut viimeinen reissuni Aruballe.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s