Olenko oikealla alalla?

Hakeuduin ravitsemustieteelle pääosin oman taustani eli laajojen ruoka-aineallergioiden inspiroimana. Näin siis ravitsemustieteen mahdollisuutena auttaa ihmisiä, jotka kamppailevat ruokaan liittyvien kysymysten kanssa, kuten oma perheeni ja itse olin kamppaillut. Kuitenkin pian opintojen alkumetreillä havaitsin, kuinka paljon ravitsemus herättääkin ihmisissä tunteita ja jakaa porukan kahtia. Minulta on myös kysytty, että mihin meitä tarvitaan, koska eikö kaikki osaa syödä.

Mustavalkoinen ajattelu ja erilaiset ideologiat ravitsemukseen liittyen nostivat päätään jo ensimmäisenä opiskeluvuotena, jolloin ajattelin, että huhhuh mihin sitä onkaan jouduttu. Olen kokenut vaikeaksi näin herkkiksenä ja muiden miellyttäjänä sen, että opiskelemaani alaa ja meidän ammattitaitoa kyseenalaistetaan hurjasti. Jotkut jopa epäilevät, että me ravitsemustieteellä ollaan aivopestyjä teollisuuden kätyreitä, jotka haluavat vain aiheuttaa ihmisille sairauksia suosittelemalla erilaisia jopa ”myrkyiksi” koettuja elintarvikkeita, kuten margariinia ja rasvatonta maitoa.

Kukapa haluaisi, että sun osaamista ja suurta työmäärää (5 vuoden opintoja) aliarvioitaisiin tai epäiltäisiin. Kriittisyys ja pohdiskelu on tietysti hyvinkin sallittavaa, mutta usein joidenkin ihmisten mustavalkoinen ajattelumaailma ja kärkkäys tuntuu murskaavalta. Opiskelenko vain sitä varten, että joudun jatkossa koko ajan puolustelemaan ja perustelemaan omaa alaani?

Noh, koenko olevani oikealla alalla? Oh, hell yes!

Etenkin harjoittelussa olen huomannut, kuinka suuri merkitys meidän työllä on. On niin siistiä, että voidaan omalla tiedolla ja taidolla niin laajemassa mittakaavassa kuin yksilötasolla auttaa ihmisiä saavuttamaan terveellisemmän elämän. Meidän ammattitaitoa todellakin tarvitaan, sillä etenkin nykypäivänä ympäristö on muovannut esim. ruokavalinnoista meille mahdottoman tuntuisia. Valitsenko rypsi- vai oliiviöljyn? Onko hiilarit epäterveellisiä? Paljonko pitää juoda vettä? Onko rasvaton maito liian prosessoitua? Informaatiota ja elintarvikevalikoimaa on niin paljon, että siellä rämpiminen saattaa useasta tuntua mahdottomuudelta.

Vaikka ravitsemuksen saralla kansanterveydellinen lähestyminen esim. lainsäädäntöjen muuttaminen olisikin tehokkain tapa vaikuttaa mahdollisimman laajaasti ja monen ihmisen terveyteen, omaa sydäntäni lähellä on yksilöiden kohtaaminen. Mua inspiroi niin paljon se, että voin auttaa omalla osaamisella ihmisiä yksilötasolla saavuttamaan just heidän omaan elämään sopivia tavotteita terveyden suhteen. Eli voin helpottaa omalla työlläni jonkun arkea ja tulevaisuutta.

Oon huomannu olevani todellakin oikealla alalla, koska saan tulevaisuudessa kohdata ihmisiä yksilöinä, keskustella, auttaa ja tukea niin ilojen kuin surujenkin keskellä. Vaikka herkkyys ja muiden miellyttäminen tekeekin tästä haastavaa, koen, että se on myös yksi isoimmista syistä, miksi olen hakeutunut ravitsemusterapeutiksi. En ole opintojen aikana todellakaan koko ajan kokenut olevani oikealla alalla, mutta nyt yhä enemmän valmistumista lähestyessä nään taas sen potentiaalin, joka minusta löytyy!

Herääkö sulle ajatuksia? Mitkä tekijät saa sua epäilemään sitä, oletko oikealla alalla? Mikä on parasta sun työssä tai opiskeltavassa alassa? Laita ihmeessä kommenttia tai viestiä, mikäli sinulla heräsi oivalluksia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s